keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Välimeren risteily

Välimeren auringosta ja lämmöstä on nyt palattu takaisin melkein syksyiseen Suomeen. Kaksi viikkoa vierähti arvatenkin nopeasti ensin Roomassa kierrellen ja sen jälkeen kahdeksassa Välimeren rantakaupungissa risteilyaluksella vieraillen. Valitsemamme risteilyvarustamo on voittanut useita palkintoja laadukkaasta palvelustaan ja on tunnettu erityisesti korkeatasoisesta ruoastaan. Tämän vuoksi odotukseni olivat todella korkealla ennen risteilyä ja pelkäsin mahdollista pettymystä, mutta odotukseni ylittyivät täysin! En ole ikinä elämässäni syönyt niin maukasta ja herkullista ruokaa!



Risteilyllä ruoka on tunnetusti useille matkaajille keskeisessä asemassa ja tämän vuoksi ruokaa oli saatavana vuorokauden ympäri eri puolilta laivaa. Laivassa oli neljä ravintolaa, uima-allasalueen pikaruokala, kahvila ja kuusi baaria. Tämän lisäksi huonepalvelusta oli saatavissa ruokaa kellonajasta riippumatta. Kaikki ruoka kahta erityisravintolaa lukuunottamatta kuului risteilyn hintaan. Illallinen erityisravintolassa maksoi neljältä ruokalajilta 25 dolleria henkeä kohden. Tähän hintaan sai tilata niin monta alkupalaa ja jälkiruokaa kuin halusi sekä yhden pääruoan.



Laivalla aamiaista tarjoiltiin sekä yhdeksännen kannen Lido-buffetravintolassa kuin toisen kannen Vista-ravintolassa. Valikoima oli molemmissa todella runsas, mutta buffetravintolassa toki vielä laajempi. Lidossa oli tarjolla joka aamu esimerkiksi kahdeksaa erilaista Eggs Benedict – annosta, neljää erilaista puuroa, munakkaan valmistusta omien mieltymysten mukaan, tilauksesta tehtyjä pannukakkuja yhdeksän erilaisen lisukkeen kanssa sekä rajaton määrä erilaisia leipiä, juustoja, leikkeleitä, hedelmiä, marjoja, leivoksia, muroja, myslejä, perunoita, makkaroita ja mehuja. Valikoima oli niin laaja, että ehdin kymmenessä päivässä todennäköisesti kokeilla vain alle puolta kaikista tarjolla olleista ruoista, vaikka yritin joka päivä maistella uusia herkkuja.



Lounasta laivalla sai joka päivä puoli kahdestatoista kahteen, jonka jälkeen jatkui suoraan iltapäivän välipalatarjoilu hieman lounasta suppeammalla listalla. Lounasta sai aina Lidosta ja sen lisäksi muut ravintolat olivat vuoropäivinä auki myös lounaan ajan. Näistä sai usein suurinpiirtein samaa ruokaa kuin Lidossa oli tarjolla, mutta annokset olivat toki huolitellumpia ja pöytiintarjoiltuja. Lidossa oli lounaalla erilaisia pisteitä, joista jotkut toimivat itsepalveluperiaatteella ja joissakin oli työntekijä valmistamassa annoksen omien toivomusten mukaan. Tällaisia palveluperiaatteella toimivia pisteitä olivat esimerkiksi täytettyjen voileipien ja pasta-annosten saarekkeet, jossa sai valita annokseensa haluamansa pastan lisäksi niin lisukkeet kuin kastikkeenkin useista vaihtoehdoista.



Lounaalla Lidossa oli myös tarjolla todella ihana salaattibuffet, jossa oli aina kolmea erilaista vihersalaattisekoitusta, kymmeniä kasvislisäkkeitä sekä neljää viittä pasta-, peruna- tai jyväpohjaista ruokaisampaa salaattia. Lämpimissä ruoissa oli vaihtoehtona aasialaiset ruoat, jossa oli teemana aina jonkin Aasian maan ruoat tai länsimaisetkin annokset, joissa oli useita eri kala-, kana-, liha- kuin kasvisvaihtoehtojakin erilaisine lisukkeineen. Lidossa oli myös jälkiruokapiste joka oli auki aina lounaasta päivälliseen asti, josta sai esimerkiksi erilaisia leivonnaisia, kakkuja, pullavanukasta ja viittä erilaista päivittäin vaihtuvaa jäätelömakua.



Söimme neljän ruokalajin päivällisen joka ilta Vista-ravintolassa, joka toimi laivan pääravintolana. Vistassa oli päivittäin vaihtuva menu, jossa oli alkupaloissa, keitoissa ja salaateissa ja jälkiruoissa aina neljä vaihtoehtoa tarjolla, pääruoissa tätäkin useampia. Annokset vaihtelivat melko eksoottisista ja etnisistä ruoista todella klasissiin vaihtoehtoinen. Menussa oli lisäksi tarjolla aina sama peruslista, josta saattoi tilata, mikäli mikään muu annos ei miellyttänyt. Ruoat olivat kuitenkin todella vaihtelevia illasta toiseen ja usein samanakin iltana repertuaari oli laaja, joten en ikinä joutunut tilanteeseen, jossa listalla ei olisi ollut mitään syötävää. Ongelmana oli ennemminkin se, että vaihtoehtoja oli liikaa. Tarjoilijat olivat myös aina valmiita vaihtamaan jo pöytään tuodun ja osittain syödyn annoksen toiseen, mikäli se ei sopinutkaan asiakkaan makuun.



Jos nälkä oli vielä tämän kaiken jälkeen, oli Lidossa aina kello yhdestätoista kahteentoista tarjolla yöruokaa jonkun teemaan mukaan. Teemoina oli muun muassa Aasia, Saksa, Yhdysvallat, Meksiko sekä Ranska. Risteilyn toiseksi viimeisenä iltana laivan kokit ja kondiittorit olivat loihtineet Atriumin kolmeen kerrokseen jälkiruokabuffetin, jossa oli tarjolla kaikkea suklaafonduesta ja kakuista silmien edessä valmitettuihin Crepes Suzetteihin. Työtä tämän eteen oli nähty aivan järkyttävän paljon, sillä lähemmäs viidenkymmenen jälkiruokavaihtoehdon valmistaminen lähes kahdelletuhannelle asiakkaalle oli todellinen ponnistus. Jälkiruokien valokuvausaika alkoi puoli tuntia ennen tarjoilua, jolloin halukkaat saivat ikuistaa jälkiruokia.





Eniten laivalla olin yllättynyt kaiken ruoan jatkuvasta korkeasta tasosta. Useita ruoka-annoksia valmistettiin päivittäin tuhansittain, mutta laatu ei silti ikinä kärsinyt eikä ruoka muutenkaan vaikuttanut massatuotannolta. Merenelävät olivat aina ihanan tuoreita, liha ja pihvit maailman mureimpia ja jälkiruoat todella taidokkaasti valmistettuja. Vaikka söin päivittäin paljon ja hyvin erilaisia ruokia, en maistanut kertaakaan mitään epäonnistunutta tai huonoa. Myös Lido-buffetin ruoat olivat samaa laatua kuin erittäin tasokkaassa Vista-ravintolassa, ainoana erona oli itsepalvelu ja se, että ruoka ei tietenkään voinut säilyä yhtä kauniina kun jokainen annosteli sitä itse. Valikoiman laajuus oli myös hämmentävä, ihmettelen todella, jos joku matkustajista ei löytänyt mitään itselleen sopivaa syötävää. Ruokaa oli tarjolla aina hampurilaisista ja pizzasta todelliseen gourmet-ruokaan.




Kun sain kuulla, että laivalla kuluu keskimäärin viikossa esimerkiksi 23000 kananmunaa, 63000 kiloa tuoreita vihanneksia, 5500 kiloa lihaa, 1200 litraa jäätelöä ja 1000 kiloa vesimelonia, järkytyin ja mietin hankitaanko lisää tuotteita jokaisesta satamasta. Eräänä iltana Vista-ravintolan hovimestari kertoi, että laivassa on kaksi kantta kylmätilaa ruoille ja pääsääntöisesti ostokset tehdään valmiiksi lähtöpäivänä esimerkiksi juuri kymmenen päivän risteilylle. Ainoastaan esimerkiksi marjoja ja helposti pilaantuvia hedelmiä ja vihanneksia hankitaan ajoittain satamista. Myös esimerkiksi Italia-teemailtaa varten hankitut 1000 cannolli-leivonnaista oli tilattu Palermolaisesta leipomosta.



Ruoasta kiinnostuneille oli myös järjestetty erityistä ohjelmaa laivalla. Laivassa oli Food & Wine - lehden sponsoroima koekeittiö, missä järjestettiin melkein päivittäin ruoanlaittohetkiä, joissa joku laivan kokeista tuli valmistamaan ruoan matkustajien silmien eteen. Laivalla oli myös järjestetty vierailu keittiöön, joka tarjosi todella mielenkiintoisen katsauksen laivan keittiön ja 173 keittiöhenkilökuntaan kuuluvan elämään. Olin yllättnyt, että tilat eivät olleet kuitenkaan aivan valtavat, vaikka niissä vamistetaankin päivittäin yli 90% kaikesta laivalla tarjottavasta ruoasta!





Suurin osa laivan tarjoiluhenkilökunnasta oli kotoisin Indonesiasta ja osa Filippiineiltä, mihin laivavarustamo on rakentanut kaksi omaa kouluaan, joissa tuleville työntekijöille opetetaan alusta pitäen kaikki laivalla vaadittavat taidot laivasimulaattorissa aidoissa tilanteissa. Tarjoilijat olivat todella asiantuntevia, ammattitaitoisia, iloisia ja ystävällisiä. Laivavarustamo pitää yllä todella korkeaa tasoa tarjoilijoidensa ja koko henkilökuntansa kohdalla, minkä kyllä huomasi joka ikinen päivä jokaisessa laivan ravintolassa! Laivalla oli aasialaista henkilökuntaa varten kolme omaa kokkia, jotka tekevät ruokaa vain heitä varten. Eräs tarjoilija kertoikin, että hänen viikkonsa kohokohta on joka sunnuntai henkilökunnalle tarjottava herkkuateria, joka koostuu paistetusta riisistä ja mausteisista merenelävistä.



Vaikka pidän ruoanlaitosta itsekin todella paljon, oli paluu kotiin ja arkeen silti melko ankea ja karu. Kuten laivalla viimeisenä iltana pidetyssä puheessa mainittiin, pitää jokaisen nyt loman jälkeen tehdä itse ruokansa ja siivota jälkensä. Vaikka risteily kesti vain kymmenen päivää, ehti siinä hyvin tottua supermaukkaaseen gourmet-ruokaan ja loputtomaan valikoimaan. Luulen, että selviän tästä pudotuksesta melko pian, mutta seuraava risteily on jo ehdottomasti suunniteilla!


4 kommenttia:

  1. Siis uskomattoman kuuloinen matka :) Onkohan tuollaisilla matkoilla paljonkin hintaa, noin suunnilleen?:)

    VastaaPoista
  2. Matka ylitti kyllä kaikki odotukset ja nyt on kauhea into päästä laivalle uudestaan! Osoitteesta www.hollandamericaline.com saa tietoa varustamon reiteistä ja hinnoista. Hinnat vaihtelevat paljon vuodenajan ja kohteen mukaan ja onpa siellä aina välillä alennusmyyntejäkin! ;) Voin kyllä lämpimästi suositella risteilyä heidän aluksillaan! :)

    VastaaPoista
  3. En kestä!! Risteily kuullostaa aivan ihanalta, en yhtään ihmettele että kotiinpaluu masensi. En olisi itse varmaan malttanut edes lähteä ihailemaan välimeren kaupunkeja, olisin vain kiertänyt ruokapöydästä toiseen...Ihania kuvia ja muutenkin todella mielenkiintoinen kertomus; ihanaa että olit ottanut selvää laivan ruokahuollon yksityiskohdistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Risteily täytti kyllä kaikki odotukset ja vielä enemmänkin! :) Ja välillä piti tulla vähän aiemmin laivaan takaisin kun oli tarkotus, koska ruokaa notkuvat pöydät houkutteli liikaa.

      Poista